Jemiina Halonen

Esittely

Piirrän litografiakivelle merkkejä niin pitkään kuin uloshengitykseni kestää. Pidän tauon, kun vedän henkeä sisään. Piirrän taas, jälki jäljen viereen, niin kauan kuin henkeä riittää.

Suljen aistiärsykkeet ulos ja keskityn hengityksen ja piirtämisen rytmiin. Jälkiin piirtyy mielen tila – kun olen liikaa pääni sisällä, yritän piirtää nopeasti niin monta jälkeä kuin mahdollista, ja viivoista muodostuu toisiinsa liittyviä lankoja, kuin kirjoitusta, josta ei saa selvää. Kun keskityn enemmän, teen merkin kerrallaan, suoran, selkeän viivan.

Viivat istuvat vierekkäin kuin linnut langalla, ja vaikka ne ovat tässä ja nyt, tulee tunne, että ne ovat vain lepäämässä, pian lähdössä jonnekin.