doğa

Esittely

Olin pohtinut ”kodin” käsitettä jo ennen kuin saavuin Helsinkiin.

Muutettuani uuteen asuntooni minua alkoi kiinnostaa, miltä naapureitteni kodit näyttivät. Pudotin heidän postiluukuistaan lappusia, joissa esitin toiveeni vierailla heidän luonaan. Samoihin aikoihin löysin sosiaalisesta mediasta ryhmän, jonka nimi oli ”maahanmuuttajanaiset Suomessa”. Kokoonnuimme ryhmän jäsenten kanssa keskustelemaan pitkän pöydän ääreen, jossa jokainen kertoi vuorollaan oman tarinansa. Kun kerroin itsestäni ja siitä, kuinka kukaan naapureistani ei ollut vastannut viesteihini, ryhmän jäsenet kutsuivat minut heti koteihinsa. Tästä lähtien lämmönkaipuuni sai vastakaikua.

Aloimme kokoontua pienenä gün yapmak -ryhmänä. Sen toiminta perustui löyhästi vanhaan turkkilaiseen perinteeseen, jossa ”kotirouvat” kokoontuvat toistensa koteihin viettämään aikaa ja muodostamaan omavaraisuuteen perustuvan vaihtoehdon rahalle ja kullalle. Sain nauttia ryhmän jäsenten kotien lämmöstä ja kokea kokonaisen keskusteluiden kudelman ihmisten elinolosuhteista, tarpeista, puutteista, kaipuusta…

Näistä voimistuvista ystävyyssuhteista muodostui ajatus järjestää 40 minuuttia kestäviä kotikeskusteluita. Keskustelun pituus viittaa sanontaan, jonka mukaan ”kahvikupilla on 40 vuotta pitkä muisti”. Tällaisista muhabbeteista muodostui lopulta kokonainen yhteysverkosto. Halusin puhua yhä enemmän ja enemmän, aivan kuin äitini.

Samaan aikaan neuloin alituisesti, jotta myös käsilläni oli jotain tekemistä. Käytin erisävyisiä punaisia lankoja monin eri tavoin. Neulos vahvisti entisestään luomiani yhteyksiä, suhteita, tarpeita ja tekoja. Kodit punoutuivat toisiinsa ja muodostivat jatkumon – kuin neulottuna.

Taiteilijasta

Taiteilija doğa on syntynyt vuonna 1995 İzmirissä.

Lisätietoa

www.dogacal.com