Zagros Manuchar, Pavel Rotts

Tervetuloa näyttelyiden avajaisiin torstaina 7.10. klo 17–19. Tutustuthan ennen vierailua gallerioidemme koronaohjeisiin.

Pavel Rottsin performanssi Leave no trace Project Roomissa torstaina 21.10. klo 17:00. Vapaa pääsy. Lisätietoa performanssista Facebook-tapahtumassa.

Zagros Manuchar: Kirjeitä

Elokuvassa Kyyneliä Zagros Manuchar käsittelee kaltoinkohtelun tematiikkaa. Hän rakentaa tarkkaan harkittuja kuvia hylätyistä, pölyttyneistä ja ilmeettömistä nukeista seuraten psykologi Alice Millerin näkemyksiä lasten kaltoinkohtelun yhteyksistä aivovaurioihin. Manuchar kuvaa ihmismielen haavoittuvaisuutta minimalististen yksityiskohtien, kuten sävyjen, pölyn, vanhojen vaatteiden ja lavasteiden, luonnonvalon, eleiden, katseiden sekä tummien varjoalueiden, kallistumien, asetelmien ja kolmen dramaattisen nuken avulla. Teos alleviivaa, että lapsiin kohdistuva kaltoinkohtelu tarvitsee yhä edelleen ja kipeästi lisää huomiota.

Toisessa elokuvassa Keskusteluja Minan kanssa Manuchar nostaa päähenkilöksi neljävuotiaan Minan ja tämän ennakkoluulottoman maailmankuvan. Manuchar tallentaa kevyen videokameran avulla Minan avointa suhdetta elämään ja leikkiin. Teoksesta kehittyy kirjo fragmentteja ja muistiinpanoja luovuudesta ja leikin merkityksestä. Kamera liikkuu vapaasti luomatta teokselle varsinaista alkua ja loppua.

Sininen. Punainen. Musta. Harmaa. Keltainen. Ja lopuksi kultainen.

Hyvä katsoja, otathan huomioon, että osa teoksista saattaa olla teemaltaan ahdistavia, eivätkä sovellu kaikille. Kyyneliä-teos ei sovi lapsille.

Taiteilijasta

Zagros Manuchar (s.1990) on Irakin Kurdistanissa syntynyt suomalainen elokuvantekijä ja taiteilija. Taiteessaan Manuchar on käsitellyt lapsuutta, yksinäisyyttä, väkivaltaa sekä välttämättömyyttä tulla nähdyksi ja rakastetuksi. Hänen töitään on esitetty sekä Suomessa että ulkomailla.

Manuchar tutkii maisterin opinnäytteessään kahden lyhytelokuvan kautta leikin merkitystä sekä lasten kaltoinkohtelua.

Lisätietoa

www.zagrosmanuchar.com

Pavel Rotts: Leave no trace

Toisen maailmansodan jälkiä – kranaattien ja pommien jättämiä arpia – voi yhä nähdä ympäri Helsinkiä. Ovatko ne jonkinlaisia kollektiivisen muistin arvomerkkejä? Historiaa ilman muistia on yhtä mahdotonta tulkita kuin sileää graniittiseinämää. Mistään ei löydy tarttumapintaa.

Kiipeily edustaa tapaa ymmärtää. Olen taustaltani venäläinen, jolla on suomalaisia sukujuuria, ja siksi pohdin näiden maiden välisiä monimutkaisia suhteita hyvin henkilökohtaisella tasolla. Isoisäni olivat sodan aikana kirjaimellisesti rajan vastakkaisilla puolilla. Toinen heistä näki, kun Neuvostoliiton joukot pommittivat Helsinkiä, kun taas toinen selviytyi hengissä Suomen ilmavoimien Petroskoihin tekemistä iskuista. Kiipeän jälkiä pitkin ylös ja yritän ymmärtää näitä monimutkaisia suhteita sateen huuhtoessa pois käsieni jättämät kalkkitahrat kiven pinnasta.

Leave no trace -näyttely on osa Climbing a Memory -hanketta.

Taiteilija kiittää Puolustusvoimien kuva-arkistoa kuvamateriaalista ja näyttelyn sponsoria Kiipeilyurheilijat ry.:tä kiipeilyvarusteista.

Taiteilijasta

Pavel Rotts (s. 1982, Petroskoi) on tarkastellut teoksissaan Neuvostoliiton perintöä, kollektiivista ja henkilökohtaista muistia, historian traumoja, kulttuuri-identiteettiä sekä yksittäisen persoonan asemaa historiallisessa kontekstissa. Hän lähestyy käyttämiään materiaaleja leikkisästi, vaikka työskenteleekin vakavien aiheiden parissa.

Lue lisää taiteilijasta ja hankkeesta englanniksi.

Lisätietoa

www.pavelrotts.com