Jenni Rope, Valo Vairio

Jenni Rope: Solmukat

Solmukat ovat vähän niin kuin solmuja, vähän niin kuin silmukoita, ja toisaalta eivät kumpiakaan. Eivät ne kuitenkaan lankaa ole, vaan maalia. Solmin, ompelen ja kudon maalia ja maalaus kasvaa eläväksi kankaaksi. Solmukat muodostavat kuvioita, jotka valtaavat koko maalauskankaan, ne ovat voimakkaita ja haluavat työntää pois kaiken muun. Solmukat kehittyvät vähitellen maalauksesta toiseen, muodostavat eri rytmejä, elävät omaa elämäänsä. Yksi solmukka on pudonnut. Karanneita palasia lojuu ympäri tilaa, jotkut kelluvat ilmassa. Irroitan niitit ja otan kankaan pois kiilapuilta. Yritän muotoilla sitä pyöreäksi mytyksi, se vastustaa, mutta saan tehtyä siitä nyytin.

Taiteilijasta

Jenni Rope (s. 1977) työskentelee monialaisesti maalausten, mobile-veistosten, kuviosuunnittelun, taiteilijakirjojen ja julkisen taiteen parissa. Teoksissaan hän kokeilee rajoja häilyen kuvataiteen ja muotoilun välillä sekä tutkien maalauksen ja veistoksen abstraktia välimaastoa. Rope on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa sekä London College of Printingissa. Tällä hetkellä Rope suorittaa maisterin tutkintoa Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2004.

jennirope.com

Valo Vairio: Veistoksia

Muistan Twin Peaksista suuren kalan seinäkoristeena. Metsästys ja kalastus oli tuttua sukulais- ja tuttavapiireissä, silloin kun olin lapsi. Lapsuudenkodin varastossa oli lahjaksi saadut, seinälle ripustettavat hirven sarvet. Siellä ne pysyivät, kunnes joskus heitettiin vähin äänin muutossa pois. Isovanhempien luota muistan hienot kiiltävät hedelmäkoristeet, joihin ei saanut koskea. Vai muistanko? Olenko upottanut muiston paikkaan, minne se mielessäni sopii?

1. Voitin kerran pokaalin; neljäs sija lennokkikilpailussa.
2. Seitsemänvuotiaana sain ensimmäisen haukeni; 1,5kg.
3. Taloyhtiön hiihtokilpailuissa kaikki sai palkinnon; hikinauha ja kello.

Luulen olevani ennemmin keräilijä kuin metsästäjä, kilpailija tai voittaja. Lapsena keräsin jääkiekkokortteja, pullonkorkkeja, tarroja ja kiiltokuvia. Niitä minulla ei enää ole. Niitä kerättiin koska ne olivat hienoja, harvinaisia, arvokkaita ja siksi kun muutkin keräsivät. Nykyään keräilen kaikenlaista tarpeellista materiaalia kuten kiviä, hyvää puuta, metallin palasia, esim. alumiinia. Niistä voin valaa maailmaan uusia upeita juttuja.

Taiteilijasta

Valo Vairio (s. 1989) työskentelee maalauksen, veiston ja liikkuvan kuvan kanssa sekä keinoin. Viimeaikaisessa työskentelyssään hän on keskittynyt pääosin metallivaluihin. Vairio valmistui kuvataiteen kandidaatiksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2019. Hän viimeistelee parhaillaan kuvataiteen maisterin tutkintoa ja tämä näyttely on Vairion maisterinopinnäytteen toinen osa.

Vuonna 2021 Vairion teoksia oli esillä Helsingissä yksityisnäyttelyssä Full Moon Kalasataman Seripajan galleriassa, Kuvan Kevät 2021 -lopputyönäyttelyssä Exhibition Laboratoryssä, This isn’t even my final form -ryhmänäyttelyssä Vapaan taiteen tilassa, sekä Inarissa KLAK -galleriassa ryhmänäyttelyssä II.